Lähes tarkalleen vuosi sitten juteltiin Sannan kanssa leireistä ja siitä miten mukavaa niissä yleensä on. Muisteltiin minun omaa Briskness-leiriä ja kaikkea sitä, mitä siellä oli. Yhtäkkiä vain saimme päähämme, että järkätään SBCAK:n leiri seuraavaksi kesäksi. Siitä se ajatus sitten lähti! Niinkuin mainoksessakin sanotaan.
Ensimmäseksi haasteeksi tulikin sopivan leiripaikan etsiminen. SBCAK hallituksen näyttäessä vihreätä valoa, alettiin koluamaan netissä ja kyseltiin tutuilta sopivia paikkoja. Rajoitteitakin meillä oli paikan suhteen; ei saa olla äärilaidoilla Suomea, pitää olla tarpeeksi suuri, pitää löytyä agilityesteet, tokokentät, jälkipellot, hakumaastot. Lajeiksi kaavailtiin alusta alkaen hakua, jälkeä, etsintää, tokoa ja agilitya. Monta hyvää paikkaa oli tyrkyllä, mutta ne tyhehtyivät siihen, että olivat jo varattuna. Vihdoin löydettiin, vai löysikö Kunkkulan paikka meidät, Kunkkulan koirakeskus Hartolasta. Myös ajankohta aiheutti meille harmaita hiuksia. Alunperin leirin piti olla kesäkuun alussa, mutta Kunkkulan omistajat olivat vahingossa laittaneet kaksoisbuukkauksen sinne ja me jouduttiin ( ehkä onneksemme ) siirtymään kuukautta myöhemmäksi. Myös kouluttajat etsittiin jo viime syksynä ja kaikki lupautuneet kouluttajat saapuivat paikalle.
Keväällä kävimme tsekkaamassa paikkoja Kunkkulassa, joka oli vielä täydessä remontissa mutta valmistuvat leiriin mennessä. Katsoimme vielä maastoja ja totesimme, että ne eivät meille riitä haun osalta. Aloinkin heti kyselemään paikallisilta koirakerhoilta mahdollisia luvallisia metsiä sopivan matkan päästä.
Onnekseni yhteyshenkilö Ulla Mannila Sysmästä lupautui katselemaan metsiä "sillä silmällä" ja kysymään luvat. Koska seutu oli aivan vierasta, kävin vielä itse toteamassa maastojen sopivuuden meille. Hakumetsään oli matkaa 12.5 km. Ilman Ullan apua olisimme olleet pulassa maastojen suhteen. Kiitos Ulla!
Leirillä oli yhteensä 57 henkilö. Kolme oli joutunut peruuttamaan sairastapausten vuoksi viikkoa ennen leiriä, eikä niitä enää saatu täytettyä viime tipassa. Varsinaiset koulutukset alkoivat perjantai-aamuna täydellä tohinalla. Myös lauantai oli pitkä ja ennen kaikkea kuuma kaikille, mutta siitä huolimatta Olympialaiset pidettiin ja niihin oli jokaisella osallistumis"pakko". Oli hauska nähdä, miten tuollaiset hömppäkisat saavat ihmisissä aikaan melkoisen kilpailuvietin. Kisat käytiin hyvässä hengessä joukkuekisana ja paras voitti, niinkuin aina.
Leiri oli hauska mutta samalla työntäyteinen meille kukkiksille. Emme osallituneet mihinkään koulutusryhmään, koska noinkin ison porukan vetäminen vaatii paikallaoloa. Itse olen valmis uusimaan ensi vuonna leirin vetäjänä, jos vaan hallitukselta näytetään vihreää.
Kiitos kaikille leirillä olleille ja itsekin toivon että ensi vuonna nähdään! Alla hieman kuvia leiriltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti