Sen jälkeen siirryttiin hiekkakuopalle grillaamaan. Ihmeteltiin siinä, mihin yksi pariskunta oli oikein jäänyt. No, heidän auton avain oli tippunut metsään. Me lähdettiin Sannan kanssa auttamaan muun porukan tehdessä sillä aikaa esineruutu valmiiksi ja grillaten makkaraa.
Epätoivoinen pariskunta potki mäellä sammalia etsien avaimia. Sanna otti Ossin autosta ja mentiin mukaan haravoimaan paikkoja, joissa he olivat kulkeneet. N. puolen tunnin ajan etsittiin ja oltiin jo aloittamassa suunnitelma B:tä, kun Ossi yhtäkkiä bongas avaimet metsästä. Kyllä oli hieno tunne kun ne löytyivät. Oli se hyvä, että Ossi oli mukana. Mustat avaimenperät ei ihan heti metsästä löydy ilman koiraa.
Tyytyväisinä sitten takas grillauspaikalle, pieni tankkaus ja esineruututreeniin. Osalla porukasta oli jo kiire kotiin esineruudusta kun oma koira oli mennyt, mutta sitkeimmät olivat loppuun asti, niinkuin kuuluukin kun porukalla lähdetään. Siitä toisten seuraamisesta oppii ihan yhtä paljon kun itse tekemällä.
Sannalle iso kiitos, että jaksoi opastaa kaikkia, vaikka porukka oli suuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti